Viisas pääsee vähemmällä

Image courtesy of pakorn / FreeDigitalPhotos.net

Miksi jotkut ihmiset saavuttavat tavoitteensa ja menestyvät elämässä, kun taas toiset ihmiset eivät?

Stanfordin yliopiston psykologin Carol Dweckin mukaan menestyksen suurin selittäjä on ihmisen oma käsitys lahjakkuuden ja älykkyyden luonteesta. Dweck esittelee ja perustelee käsityksensä erinomaisessa bestseller-kirjassaan ”Mindset – How You Can Fulfil Your Potential”.

Ne ihmiset, joilla on ”lukittu” käsitys (fixed mindset) uskovat, että lahjakkuus ja älykkyys ovat synnynnäisiä ominaisuuksia, jotka eivät muutu merkittävästi elämän aikana. Heidän mielestään hyväksi esiintyjäksi, myyjäksi, urheilijaksi tai opettajaksi synnytään ja että älykkyyttään tai luonteenpiirteitään ei voi muuttaa.

Puolestaan ne ihmiset, jotka uskovat että lahjakkuus ja älykkyys* ovat kovan harjoittelun tulosta ja voivat sen johdosta muuttua elämän aikana, omaavat ”kasvuun” perustuvan käsityksen (growth mindset). He siis uskovat pohjimmiltaan, että kaikki menestys pohjaa oppimiseen ja harjoitteluun ja että näiden avulla kuka tahansa voi kehittää itseään ja älykkyyttään.

”Lukittu” ja ”kasvu” käsitys ovat siis kaksi ääripäätä joiden väliseen jatkumoon ihmiset asettuvat. Dweck osoittaa kirjassaan kymmenien tutkimusten avulla, kuinka kasvukäsitys ruokkii menestystä liike-elämässä, opiskelussa, ihmissuhteissa, vanhemmuudessa ja urheilussa ja toisaalta kuinka haitallista lukkiutunut käsitys voi olla.

Se, millainen käsitys ihmisellä on älykkyydestä ja lahjakkuudesta määrittää pitkälti sen, miten hän suhtautuu haasteisiin, esteisiin, ponnisteluun, kritiikkiin ja toisten menestyksiin. Alla oleva kuva tiivistää nämä erot erinomaisesti.

Lukitun ja kasvuun perustuvan (fixed mindset vs. growth mindset) ajattelutavan merkittävimmät erot.

Dweckin kirjan tärkein sanoma kuitenkin on se, että jokainen meistä voi muuttaa ajattelutapamme kasvun suuntaan ja menestyä näin paremmin lähes jokaisella elämänalueella. Dweck antaakin kirjassaan paljon esimerkkejä siitä, kuinka kasvukäsitystä voidaan lisätä.

*Mielenkiintoista on, että älykkyysosamäärätestin keksijä Alfred Binet suunnitteli testinsä nimenomaan tunnistamaan niitä oppilaita, jotka tarvitsivat erityisopetusta. Binet itse uskoi siihen, että koulutus ja harjoitus voivat merkittävästi lisätä oppilaiden älykkyysosamäärää.

P.S. Liity tuhansien lukijoidemme joukkoon seuraamalla tätä blogia Facebookissa, Twitterissä, Sähköpostilla tai RSS-syötteellä.